Kun jäljelle jäävät muistot

Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.

Avasin tänään ensikerran Siltterin laatikon. Laatikon, jonne olen kerännyt kaikkia pieniä tärkeitä asioita, jotka herättävät henkiin voimakkaita tunteita. Kaikki tärkeä ei kuitenkaan laatikkoon mahdu, eikä niiden tarvitsekaan. Ei kuvat, ei satula, ei suosikkiloimet - niille on kuitenkin paikka jossain muualla.

Siltterin laatikon ostin hetimmiten tamman lopettamisen jälkeen. Halusin koota yhteen paikkaan tärkeitä tavaroita. Omasta mielestäni tärkeimmät tavarat ovat hyvin arkisia - siksi ne varmasti herättävätkin suurimmat tunteet. Vielä näitäkin suuremmat tunteet ja muistot tulevat muistoista ja rutiineista. Kaikki tavarat ovat koskemattomina paikoillaan - kun talli on oma, näin voi tehdä, ainakin meillä. Vuokratallissa tavarat olisi varmaankin pitänyt kerätä pois paikoiltaan muutaman päivän kuluttua. Siltterin karsinan ovella roikkuu edelleenkin riimu ja naru. Laatikko ei tule varmasti koskaan valmiiksi, mutta tällä hetkellä se on tämänlainen, kuin sen teille esittelen. Tavaroiden merkitys ei ehkä aukea samalla tavalla teille, kuin minulle.

Siltterin kärpäshuppu, takajalkojen suojat ja kärpäshapsut. Huppu ja hapsut olivat aina joka kesä käytössä, viimevuosina enemmänkin tuo huppu, jolloin tyttö sai laiduntaa ilman riimua. Tarpeeksi suurta huppua ei löytynyt, joten jouduin aikanaan ratkomaan leuanalusen kiinnitystarrat, ompelemaan ne uudelleen uusille paikoilleen kera pehmeän fleecekankaan. Suojia Siltterillä harvemmin käytettiin, mutta maastossa ne silloin tällöin olivat mukana.

Riimuja - niitä on paljon, ja siellä ne edelleenkin paikallaan ovat. Laatikossa kulkee mukana Siltterin ensimmäinen riimu meillä, joka tuli tytön mukana - viininpunainen kulpahtanut Börjesin riimu, joka juuri ja juuri oli Siltterin oikeaa kokoa. Toinen riimu, Eskadronin vaaleanpunakermanvärinen oli se, mikä Siltterillä oli viimeisenä päässään. Valkoiset turpakarvat turparemmin alapuolella kertovat, että sitä on käytetty, mutta sitä ei enää tulla käyttämään.

Luonnonharjaksinen juuriharja, pitkään mukana kulkenut vihreä harja ja pinkki suka. Nämä ovat Siltterin harjoja nyt. Vihreä harja on aika elämää nähnyt, sen kyljissä on sutattuna neljän hevosen nimet, ja harja tuli meille Siltterin mukana.

Puurokauha ja karvapurkki - Siltteri söi iltaisin myslin kanssa pellavapuuroa, joka keitettiin aina tässä kauhassa. Sekoittaminenkin on tehnyt tehtävänsä, jäljet kertovat siitä. Alla kuvassa karsinakyltti, joka ei koskaan ehtinyt oveen asti.

Kuvat seinillä, tuoksuiset jouhet leipälaatikon päällä ja muistot aina mukana. Tavaroita mahtuu kuvien ulkopuolelle, ja aiemman, hieman samankaltaisen kirjoitukseni löydät täältä. Kengistä on tullut uniikkeja, jouhet ainutlaatuisia ja kuvat kertovat oman sanottavansa.