Anna

Henkilö blogin takaa on elokuussa 1993 syntynyt turkulaisnainen Anna. Perheeseeni kuuluvat avopuolisoni Markus sekä elokuussa 2014 syntynyt Juuso-poika. Eläimellisestä menosta taloudessamme vastaavat kaksi tyttökissaamme, joten vipinää ja vilskettä löytyy meidän pienestä kodistamme. Muutoin perheeseeni kuuluvat vanhempani, kolme nuorempaa veljeä sekä muutama hauska marsukaveri, kuin myös tietenkin pitkäaikainen poniystäväni Pihvi.

Ammatiltani olen puutarhuri, tosin nyt toimitan kotiäidin virkaa. Välillä tosin karkaan kotiäidin arjesta töihin lomailemaan, ja olen äitiyslomani aikana tehnyt satunnaisia töitä promoottorina. Jossain vaiheessa tulevaisuudessa haluaisin vielä palata koulun penkille, joskin ala on vielä hakusessa. Ehkä jossain vaiheessa osaan siis vastata kysymykseen mikä minusta tulee isona. Luonteeltani olen suorapuheinen ja periksiantamaton, mutta kuitenkin rauhallinen ja ennenkaikkea luotettava. Hieman vieraampien ihmisten mielestä saatan olla ujonpuoleinen, mutta tuttujen seurassa asia taitaa olla päinvastainen. 

Hevosharrastukseni alkoi kesäkuussa 2003 Turun kupeesta Ruskon ratsastuskoululta, jossa aloitin ratsastuksen ponialkeistunneilla. Pian sain huomata myös muita hevosiin hurahtaneita, kun äitini sekä mammani aloittivat aikuisten alkeiskurssin. Samaisella tallilla tutustuin saman vuoden aikana suomenhevostamma Siltteriin, ja hieman myöhemmin sain kuulla kaverini kautta tarinoita ja kuulumisia shetlanninponiruuna V.V.Piffistä, joka asusti tuolloin toisella tallilla.

Kuviot alkoivat muuttua vuoden kuluttua harrastuksen aloittamisesta, sillä vaihdoin ratsastuskoulun tunneilta hieman pienemmälle ponitallille tunneille. Kesällä 2005 muutaman mutkan kautta päädyin vuokraamaan neljä kertaa viikossa Pihvi-ponia, josta olin kuullut jo aiemmin. Eipä mennyt aikaakaan kun ystävänpäivänä 2006 huomasin olevani yllättäen poninomistaja, ja niin Pihvistä tuli omani. Samaisena vuonna, hieman myöhemmin elokuussa Siltteri muutti Pihvin kanssa samalle tallille, niin ikään meidän hevosena.



Omaan talliin hevosemme muuttivat 2007 laidunkauden jälkeen. Talven totuttelimme elämään oman tallin parissa, ja kesääksi lähdimme taas viettämään laidunkautta muihin maisemiin. Oman tallin arki on erittäin sitovaa sen velvoittamien rutiinien myötä, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. Olen kasvanut hevoskaksikkoni ja oman tallin mukana, joka monella ei ole mahdollista. Näiden kaikkien vuosien aikana on joutunut ottamaan paljon vastuuta, huolehtia asioista riippumatta päivästä, vuorokaudenajasta tai ilmasta sekä paljon, paljon muuta. 

Toukokuussa 2012 jouduimme sanomaan hyvästit rakkaalle Siltterillemme, mutta puolestaan samaisen vuoden elokuussa avasimme uuden paikan ajatuksissamme Ståhlbergille, tutummin Anssille. Musta, vuoden vanha lämminveriori asteli elämäämme osaomistushevosen muodossa, tavoitteena päästä muutaman vuoden päästä raveihin. Niin kuluivat vuodet ja raviradat avautuivat meille - onnistuneita startteja kerättiin muutama talteen, kunnes tuli jälleen se kurja huominen - Anssin paikka olisi jossain paremmassa paikassa, taivaslaitumilla. Elämä antaa ja ottaa - eikä ikinä voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Näillä ajatuksilla mennään päivästä toiseen, nauttien jokaisista pienistä hetkistä, jotka tekevät onnelliseksi. Muistan sen joka ikinen kerta, kun sammutan tallista valot Pihvin rouskuttaessa sisällä heiniään - joskus tulee päivä, kun tätä hetkeä en enää saa kokea, ja siihen asti saan tästä nauttia.

Raskausaikani ja Juuson syntymän jälkeen Pihvi on toimittanut eläkeponin virkaa. Nyt kuitenkin tulevan kesän aikana olisi tarkoitus saattaa Pihvi takaisin kunnonkasvatukseen ja säännöllisen ajon pariin. Itse olen joulukuusta 2014 viihtynyt n. kerran viikossa kirjavan tinker-ruunan ratsailla, ja pikkuhiljaa olen sitä kautta kertaillut osaamiani asioita ja nauttinut ratsastamisen ilosta ja yhteistyöstä, jota hevosen kanssa voi tehdä.