Pihvi

 Poni, joka on hieman isompi kuin tavallisesti.
Poni, joka haluaa näyttää mitä osaa.
Poni, jonka otsassa oleva valkoinen tähdenaihe leviää vuosi vuodelta.
Poni, joka ei syö ruisleipää ja tekee mitä tahtoo.
 
Pihviä on vaikea esitellä lyhyesti, enkä halua mennä virallisen kaavan mukaan – ei meillä muutenkaan mennä niin. Parkanosta lähtöisin, virallista nimeä V.V.Piffi kantava poni on syntynyt 5. heinäkuuta vuonna 1993. Luonnetta on hankala lähteä purkamaan, sillä monimuotoisuutta on vaikea lähteä selvittämään – ainakaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Pihvi on samalla todellinen herrasmies, kuin myös diiva ja kiukutteleva jääräpää - vaikea ennalta luvata mitään.

Pihvi asuu tällä hetkellä yksinään omassa tallissamme. Vielä jokin aika sitten Pihvillä oli kaverinaan oikea elämän hevostoveri suomenhevostamma Siltteri, joka lähti hevosten taivaslaitumille äkillisesti ja arvaamatta. Poni elelee siis nyt omassa valtakunnassaan ylhäisyytenä, ja on luonteeltaan aikamoinen erakko muutenkin - ei millään tavalla läheisriippuvainen, ei edes kaverinsa kanssa ollessaan.
 
 
 
Pihvi tuli sattumalta eteeni kesällä 2005 - tätä ennen olin kuullut ensikerran ponista jo 2003, mutta tuona merkittävänä kesänä Pihvistä tuli vuokraponini. Ystävänpäivänä, 14. helmikuuta 2006 poni olikin sitten minun, ja siitä alkoi yhteinen taipaleemme. Matkalle on mahtunut unohtumattomia hetkiä, laukkailuja, hikisiä koulutunteja, lukemattomia esteitä, maastomenoja, kilpailuja ja trailerin vetoa - ukkosessa, sateessa, tuulessa, auringonpaisteessa, lumipyryssä ja vaikka missä. Ikinä ei tiedä, mitä elämä heittää eteensä, ja kun elää hetkessä, kokee kaiken parhaiten.



Vuosien aikana yhteistyömme on vahvistunut mielettömästi, ja kun vertaa Pihviä viiden vuoden takaiseen Pihviin, täytyy vain sanoa, että hieno työ on tullut tehtyä. Viimeisimpien vuosien ajan olemme paneutuneet valjakkoajon saloihin omissa kotinurkissamme, ja kävimme Urjalassa korkkaamassa ensimmäiset aluekisammekin. Tarkoitus olisi kehittyä ajossa, kertailla ratsastusjuttuja, opetella ohjasajon pikkujuttuja ja ennenkaikkea viettää unohtumattomia hetkiä entistä enemmän.

Hyvin usein voittajia ovat ne häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran.