Aarteita

Jokunen aika sitten minut haastettiin kertomaan aarteistani – olen niitä mietiskellyt ja koonnut muutamista kuvat. Tärkeitä tavaroita ja asioita on monia; perhe, läheiset ystävät, lemmikit. On myös asioita, joita ilman eläminen olisi hankalampaa, mutta tuskin mahdotonta; auto, tietokone, kännykkä, kamera, ajokortti… Kyllähän niitä listaan mahtuu. Kokosin nyt kuvia tärkeimmistä hevostavaroistani, joita mahtuu myös kuvien ulkopuolellekin.

 

Hevosten kengät. Kuvassa näkyy Pihvin kenkiä kaksin kappalein, pussista löytyisi vielä kolmas sekä Siltterin kenkä. Jokaisella kengällä on joku tarina – kuvan hokkikengällä juostiin Pihvin raviennätys Metsämäessä, kotiradallamme. Tämä jalassa käytiin ottamassa myös tuntumaa Ypäjän rataan, joissa kotiin napsahti toinen sija ja hyvä juoksu.

 

Nimirintaremmi & numerolaput. Tämän rintaremmin tilasin Pihville viimeisenä vuotena tämän kilpaillessa raveissa, joten pahemmin poni ei tätä ole kilpailuissa ehtinyt käyttää. Toinen Y-rintaremmimme on tallilla omassa laatikossani – se päällä on rohjattu milloin missäkin, jokainen startti ennen tätä. Numerolaput olivat ensimmäisissä aluevaljakkokisoissamme viime vuonna, ja siihen tuo valjakkonumerommekin on jäänyt.

 

Elokuussa vuonna 2006 olin Pihvin kanssa Maskussa tehtäväratsastuksessa, sieltä jäänyt kolmannelta sijalta tämä kukkakimppu. Pihvi, joka ei ikinä kakkaa ratsastuksen aikana, pysähtyi kesken radan tyynesti asioilleen tuomarin edessä, ja tunsin itse kulkevan loppuradan naama punaisena. Hyvin kuitenkin kävi, ja iloinen muisto jäi.

 

Vaikka kilpailemisella ei ole minulle niin suurta merkitystä, menneistä kilpailuista on jokainen jäänyt mieleen yhtenä ikimuistoisena seikkailuna. Ruusukkeet muistuttavat minua joka päivä, niistä kaikista ilonhetkistä, ja saavat muistelemaan mokailuja ja kommelluksia. Minun ja Pihvin matkalle on mahtunut monenlaisia kilpailumuistoja, etten niitä taida tässä alkaa kertomaan – viimeisissä vierastallille lähdetyissä estekilpailuissa poni kielsi seitsemän kertaa samalle esteelle, joka oli maneesin nurkassa iso okseri. Tuskin siellä mörköjä oli, vain Pihvin tyyliä – rata jatkettiin loppuun hymyillen ja naureskellen. Samalla radalla, estettä myöhemmin koin elämäni parhaimman hypyn – iso, 60cm korkea pitkä okseri/trippeli (en ole aivan varma, mutta mahtava tunne se oli!) ja poni liisi pitkällä hypyllä ja kunnon ilmavaralla yli. Ei siinä voinut kuin hymyillä, ja vieläkin tulee se sama tunne vatsanpohjaan, kuin silloin.

 

Pihvin sateenkaarisuitset, vauvasuitset. Nämä sain Pihvin ensimmäiseltä omistajalta muutama vuosi takaperin. Yksi aarre – nämä eivät mahdu ponin päähänkään enää kunnolla. Bucasin monivärisuitset vuodelta keppi, tuskin kovin monella enää tämänlaisia on.

 

Vaalea rypytetty kumiputsi. Tämä jalassa tuli koluttua lähestulkoon kaikki startit, monet hiitit ja treenit. Kummasti se vain kesti kaiken, mitä eteen tuli.

 

Onnenletti. Sinivalkoinen jouhiletin leikkasin Pihvin harjasta Ypäjän harjoitusravien kakkossijan jälkeen. Sen jälkeen poni juoksikin aina onnenletti solmittuna pitsinauhoista harjassa. Sinivalkoinen ruusuke on vuoden 2010 Turun Driving Classin voitosta.

 

Jouhet ja pikkuponi. Pikkuponin sain äidiltäni vuosia sitten, ja asustelee kaapissa muiden tärkeiden tavaroideni kanssa. Hevosten jouhia on paljon – molemmilta tapauksiltamme.

Valokuvat. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ja niitä huoneestani löytyykin – sängyn yläpuolelta neljän kuvan sarja, lipaston päällä muutama sekä kirjoituspöydällä Pihvin piirroskuva ja Siltteristä tuore talvikuva.

Aarteita on paljon – paljon kaikenlaisia. Yksi aarteistani on Pihvin Päällikkö – riimu ja Siltterin ruskea satulahuopa vaaleanpunaisella nimibrodeerauksella. Muita aarteita on myös paljon – mutta tässä on niitä, joita löytyvät kotoa huoneestani. Jokaiselle mahtuu matkan varrelle omat aarteensa, ja arkisilta tuntuvat asiat muuttuvat aarteiksi, kun niillä on tarina. Yksi aarteistani on varusteiden joukossamme – vanhojen kärryjemme aisa. Aisa, jonka Pihvi onnistui potkimaan katki reilu vuosi sitten Urjalassa. Niin hullulta kuin se tuntuukin, jokaisella on ne omat tärkeät esineellisetkin aarteensa.

Tänään vihdoinkin vaihdan hevosten esittelysivuille uudet kuvat, pahoittelen hieman aikataulun venymistä. Pääsette vihdoinkin lukemaan esittelyn Siltteristä!