lauantai 18. toukokuuta 2013

Se kertoi surevalle, että emme enää nää


 
 
Niin kaunis on hiljaisuus
Ja kauniimpaa on kaipaus
Kun muistoissa hetken olla saa
Silmän isku on ikuisuus
Niin kaunis on hiljaisuus
Siellä jossain säilyy salaisuus
Sielu on surusta suunniltaan
Kun ei rakkainta nähdä saa
 
Itkun sumentavin silmin harjasin Siltterin harjan ja hännän, pölyharjalla vedin viimeiset vedot. Kiedoin käteni viimeistä kertaa tamman kaulan ympäri ja upotin kasvoni tämän vaaleaan harjaan. Tunnen hevosen lämmön, tutun tuoksun ja mieleen palaa muistoja menneestä. Haluan sen hetken kestävän ikuisuuden, mutta on pakko päästää irti.
 
Muistan vain ne viimeiset sanat, rakastan sinua ja kiitos kaikesta.



Näillä hetkillä vuosi sitten lähetimme ystävämme Siltterin viimeiselle matkalle pilvien päälle. Elämä antaa, elämä ottaa, se kantaa ja voi pudottaa. Tämän päivän jälkeen sanonta elä kuin jokainen päivä olisi viimeinen sai uuden merkityksen. Siltteri opetti yhdeksän vuoden tuntemisemme aikana minulle niin paljon ja kulki mukanani kasvun aikana. Minä, joka mietin kaikkea, suunnittelin ja murehdin kaikista pienistä menneistä ja tulevista asioista, lopetin huomisen murehtimisen, pitkälle suunnittelun ja päätin nauttia jokaisesta päivästä niin hyvin, kuin se olisi mahdollista. Ja sen, että elämässä täytyy mennä eteenpäin.

Päivä, jolloin menetimme Siltterimme, oli ennenkaikkea elämäni raskain ja traumaattisin päivä. Kävelimme, kävelimme ja kävelimme. Ähky oli voimakas, ja perätutkimuksessa se paljastui suolenkiertymäksi. Epätietoisuus, jatkuva makuulle pyrkiminen, kuluneet tunnit ja molempien väsyminen sai mieleen jo sen, että mitä jos vain antaa periksi ja luovuttaa. Kun teki kaikkensa auttaakseen rakasta hevosta, vaikkei se tuntunut auttavankaan.

Vuosi on ollut vaikea, mutta hyvin opettavainen. Vasta maaliskuussa omat uneni ovat rauhoittuneet, enkä näe niissä enää viimeisen päivän sairasta ja kipuilevaa Siltteriä, vaan myös sen eloisan ja iloisen hevosystäväni jonka sain onnekseni tuntea. En voi kiittää ikinä kylliksi Siltteriä, jota tulen kaipaamaan aina. Siksi vain, rakastan sinua ja kiitos kaikesta.



 
Sulje silmät rakkaani
Sä oot jo nähnyt kaiken tään
Sulje silmät sulje vaan
Lennetään taivaankannelle

6 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu! :)

    VastaaPoista
  2. Olen siis lukenut jo yli vuoden blogianne.. hui! Siltterin pois meno oli varmasti raskasta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kuluu tosi nopeasti! Näinhän se on, mutta aika kuultaa muistot ja nyt tytöllä on hyvä olla. :)

      ~ Anna

      Poista