Vierasbloggaaja!

Hiphei, näin meidän blogin ensimmäinen vierasbloggaaja astuu tämän postauksen ajaksi blogin puikkoihin! Paras ystäväiseni Kira otti ohjat käsiinsä ja tarinoi mm. hieman omia kokemuksiaan Pihvistä kaikkien näiden vuosien varrelta. Tutustuhan toki myös Kiran blogiin, ja jätä toki kommenttisi tänne meidänkin blogiin. Ja hei - jos jotain kysymyksiä heräilee Kiralle Pihvistä ja Siltteristä tai vaikka minustakin, vastaukset niihin saatte varmasti myöhemmissä postauksissa! :)

 

Kesäkuu 2012.

Anna pyysi minua kirjoittamaan "vieraan" näkökulmasta, tästä maailman valloittavimmasta poniherrasta Pihvistä. Jostain syystä Anna myös sanoi, että yksityiskohdat voisi jättää väliin. Ymmärrettävää.

 

Olin ratsastanut sillä tallilla parisen vuotta, kun Pihvi tuli sinne. Aluksi pienelle ponitytölle oli hirveän hurjaa Pihvin koko, kun lähes kaikki muut olivatkin pieniä shettiksiä. Ratsastin Pihvillä niihin aikoihin mielelläni, se osasi antaa haastetta mutta oli myös ihan kiva ratsastettava. Meninkin Pihvillä yhdessä vaiheessa aika usein. Taisin myös kerran ottaa kosketusta kentän pintaan tältä herralta. Tosin Anna tietää minut tuntien, ettei se ole kohdallani kovinkaan poikkeuksellista tehdä erinäisiä hiekka-analyyseja milloin minkäkin kavioeläimen selästä.

 

Tästä se lähti! Vuosia sitten...

Näihin aikoihin aloimme myös Annan kanssa tutustua paremmin, ja meistä tulikin hyvät ystävät. En kyllä sanoisi hyvä, koska Anna on minulle näistä ajoista asti ollut läheisin ja paras ystävä. Vaikka emme aina niin usein näe, pidämme yhteyttä tekstiviestein/fb. Tiedän sen, että oikean hädäntullen voisin soittaa Annalle vaikka keskellä yötä. Ja Anna minulle. Niinkuin esim. silloin, kun hänen tietokoneensa ei toiminut. :D

 

2006 lopetin sillä tallilla, missä Pihvi asui. Siirryin isompien hevosten pariin, tosin en siellä kauaa muutamasta syystä viihtynyt. 2007 vuokrasin welsh-tammaa ja Anna kävi muutamaan otteeseen kanssani sitä hoitamassa, minä taas vuorostani Pihviä ja Siltteriä. Ratsastin silloin myös ratsastuskoulussa, jossa en myöskään viihtynyt kovin kauaa.

 

 

2008 kesä onkin sitten aivan oma lukunsa tähän tarinaan... Kävin Annan kanssa Pihviä ja Siltteriä liikuttamassa todella usein, ja silloin tuli myös kyllä koettua paljon. Sanottaisiinko näin, että tasapaino, hevosten hermot ja vatsalihakset saattoivat olla välillä vähän koetuksella. Opin tuolloin Pihvistä paljon, ja meidän yhteistyökin sujui (suurimmaksi osaksi) ihan hyvin. Olen aina ollut sen verran lyhyt, että en varmaan ikinä hanki isoa hevosta jos hevosen hankin.

 

2008 syksyllä löysinkin oman elämäni hevosen, Nellin, joka olikin minulla seuraavat 3 vuotta ylläpidossa. Anna laukkasi Nellillä kentällä, en ikinä uskonut että se hevonen edes pystyisi siihen. :D 2009 kävin taas Annan kanssa välillä tallilla, toki käymistä rajoitti se, että itselläni oli kaksi, loppukesästäkolme hevosta hoidettavana. Kävelin loppukäyntejä Annan hurjalla estetykillä!

 

Kesä 2009.

Melkoisen täydellinen kilpailutiimi, joskin kuvasta puuttuu yksi - täytyihän jonkun kameraakin käyttää...! Väsynyt kuski & poni, takana ravistartti lämmittelyineen ja kilpailuineen - edessä kuitenkin vielä driving class luokan lämmittely ja suoritus. Mutta hoitaja pirteänä valaa uskoa vesisateessa näihin kahteen, ja voittohan sieltä tuli! :) 2010.

 

Pihvi on aina ollut vähän omalaatuinen poni. Ei helppo, mutta ei nyt järjettömän vaikeakaan. Sen kanssa vaan täytyy löytää se yhteinen sävel, eikä varsinkaan menettää hermoja. Pihvi on hirveän fiksu, hauska ja myös leppoisa poni. Ei se ota turhasta stressiä, ja antaa pienet ratsastajan virheet anteeksi. Se osaa olla todella vaikea ja ilkeä, mutta se myös osaa antaa valtavan paljon jos siltä osaa ja vaan jaksaa pyytää.  En voisi Annalle kuvitella enää edes mitään muuta ponia.

 

Aina kun kävin kuvaamassa Pihviä ja Siltteriä, sekä myös Annan pullansyöntiä, ei hulluilta naurukohtauksilta vältytty. Muutenkin meillä on aina ollut vähän omalaatuiset jutut, me myös osataan nauraa toisten kustannuksella, paljon. Ehdottomasti paras (jos ei näitä muutamaa 2008 kesän ratsastuskertaa lasketa) ratsastuskerta herralla oli viime kesänä, kun olin oikeasti ratsastanut kunnolla melkein vuosi aikaisemmin. Koko syksyn/kevään olin ratsukouluttanut shettisruunaa. Sitten yhtäkkiä laukkaamaan ja esteitä hyppimään, niin voitte vaan kuvitella kuinka kipeä olin seuraavat pari päivää. Kuitenkin ratsastus meni paremmin kuin hyvin, en tapani mukaan maistellut kentän pohjaa ja ponikin toimi hyvin!

 

 

Paljon asioita on Pihvissä muuttunut viimeisen 8 vuoden aikana, mutta on myös asioita jotka on pysyneet samana. Otsassa oleva tähti leviää vuosi vuodelta, mutta sama pilke näkyy ruunan silmäkulmassa joka kerta, kun ponin nään. Jos tekisin listan eniten minua opettaneista hevosista ja poneista, Pihvi kuuluisi ehdottomasti siihen.